Hampaat kauniiksi laminaateilla
Laminaatit ovat hampaiden päälle pysyvästi asennettavia kuoria, jotka on yleensä tehty keraamisesta materiaalista. Niillä voidaan korjata pieniä asentovirheitä, rakoja hampaiden väleissä ja synnynnäisesti epämuodostuneita hampaita. Myös happovaurioiden kuluttamia, kiillehäiriöisiä sekä esimerkiksi tetrasykliinikuurin värjäämiä hampaita voidaan korjata laminaateilla.
– Laminaattihoito voi tulla kyseeseen myös silloin, kun potilaalla on paljon paikkoja ja kun muovipaikat näkyvät ja sijaitsevat vaikka hampaiden kärjissä, missä ne eivät kestä kovin hyvin. Jos laminaatit asennetaan hampaiden kulumisen vuoksi, tueksi tarvitaan myös purentakisko, sanoo hammaslääkäri Reetta Suokas.
Laminaatteja tehdään tavallisesti etu-, mutta myös kulmahampaisiin. Käytännössä laminaatteja tehdään kolmosesta kolmoseen eli kuuteen yläetuhampaaseen. Niitä voidaan tarvittaessa laittaa myös alaetuhampaisiin.
Kolme käyntiä
Ennen laminaattien asentamista hampaan pintaa joudutaan hiomaan, jotta hampaat näyttävät luonnollisen paksuisilta laminaattien laiton jälkeen. Jos hammas on vielä elävä, hionta tehdään puudutuksessa.
Laminaatin valmistaminen vaatii yleensä kolme käyntiä hammaslääkärillä. Lisäksi potilas käy usein hammasteknikon vastaanotolla ennen laminaattien valmistamista. Hoidon toteuttamiseen saattavat osallistua myös oikomishoitoon erikoistunut hammaslääkäri ja jopa hammaskirurgi.
Aluksi hampaat usein valkaistaan, jos samalla halutaan nuorentaa tai kirkastaa niiden sävyä. Posliinin väri on pysyvä, eikä sitä voida valkaista. Tarvittaessa lopputulos visualisoidaan muovikuorilla.
Ensin hionta
Varsinainen laminaattien tekeminen alkaa hampaiden hiomisella. Niiden etupinnasta hiotaan hammaskudosta säästäen noin puoli milliä, kärjistä puolitoista milliä. Myös vanhat paikat poistetaan. Hiotuista hampaista otetaan hammasteknikkoa varten jäljennökset, joista tämä valmistaa kipsimallin. Lopuksi hammaslääkäri tekee muovista väliaikaiset kruunut.
Toisella käyntikerralla, noin viikon kuluttua, hammasteknikon valmistamat kuoret kiinnitetään muovisementin avulla etuhampaiden pinnalle. Laminaatit peittävät vain hampaiden etupinnan ja kärjen, mutta takaosa jää ennalleen. Kiinnittämisen jälkeen tarvitaan vielä tarkastuskäynti.
Tavoitteena luonnollisuus
Laminaateista tulee monelle mieleen amerikkalainen ”pepsodent-hymy”, jossa hammasrivistö on virheettömän tasainen ja hohtavanvalkea. Reetta Suokkaan mukaan Suomessa on luonnollisempi linja sekä asiakkaiden toiveissa että siinä, mihin hammaslääkärit pyrkivät. Harva asiakas edes haluaa vitivalkoisia hampaita. Nykyisillä materiaaleilla luonnollisuus onkin mahdollista saavuttaa.
– Posliinilla pystytään matkimaan hyvin hampaan luonnollista läpikuultavuutta. Keramiassa ei myöskään ole metallia, mikä tarkoittaa, että ienrajat ovat luonnollisen näköisiä eivätkä tummia, kuten vanhojen kruunujen aikaan. Laminaattien tekijältä vaaditaan silti taitoa, jotta sauma hampaan ja ikenen välissä näyttää luonnolliselta, Reetta Suokas sanoo.
Laminaatteja voidaan tehdä posliinista tai muovista. Käytännössä ne valmistetaan lähes aina keramiasta, koska silloin hoitotulos on pitkäaikainen eikä vaadi ylläpitohoitoa. Lisäksi keramialla pystytään parhaiten matkimaan luonnonhammasta.
Hoida hyvin
Reetta Suokkaan mukaan hyvä hoitotulos edellyttää myös hyvää tiedonkulkua asiakkaan, hammaslääkärin ja hammasteknikon kesken.
– Siihen on varattava aikaa. Potilas käy hammasteknikon luona, hänet alkukuvataan ja sitten keskustellaan, jotta kaikki tiimissä tietävät, millaista lopputulosta haetaan ja miten se on mahdollista.
Kaikille laminaatit eivät kuitenkaan sovi. Ensimmäinen vaatimus on, että suun tulee olla perusterve ja purennan kunnossa. Jos paikkoja on liikaa tai hammasta liian vähän jäljellä, tehdään kruunu, joka ympäröi hampaan kokonaan ja on näin vahvempi.
– Tieteellisen näytön ja kokemuksen perusteella voin sanoa, että laminaattihoito onnistuu todella hyvin. Pitkäaikaisseurannoissa onnistumisprosentti on noin 96. Laminaatit ovat pitkäikäisiä, jos käy säännöllisesti hammastarkastuksessa. Nykyisillä menetelmillä ja materiaaleilla laminaatit voivat kestää 10–20 vuotta.
Myös riskejä on. Bruksaajilla eli narskuttajilla laminaatit voivat murtua, jos purentakisko ei ole öisin käytössä. Lisäksi laminaatit vaativat kiillettä hyvään ja vahvaan kiinnitykseen. Edellytyksenä on lisäksi se, että potilas hoitaa hampaitaan, sillä laminaatit eivät kestä, jos hampaat sortuvat niiden alta.
– Usein tosin potilas on laminaattien asentamisen jälkeen entistä motivoituneempi hoitamaan hampaitaan, Reetta Suokas on havainnut.
Uusia materiaaleja ja menetelmiä
Kiinnostus esteettistä hammashoitoa kohtaan on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja laminaattien kysyntä on tänä aikana noin kaksinkertaistunut.
Aikaisemmin tehtiin ohuita laminaatteja ja ajateltiin, ettei tarvitse hioa niin paljon. Ongelmana oli, ettei kärjistä tullut tarpeeksi vahvoja. Sittemmin paitsi materiaalit myös menetelmät ovat kehittyneet.
Materiaaleissa uutta ovat entistä vahvemmat zirkoniumoksidi- ja aluminiumoksidivahvisteiset keramiat. Uusinta uutta ovat huippuesteettiset yhdistelmämuovit. Ne ovat hinnaltaan noin nelinkertaisia muihin muoveihin verrattuna ja käytössä vain muutamalla vastaanotolla Suomessa.
– Yhdistelmämuovit voivat joskus olla paras hoito, kun halutaan säästää kudosta. Tähänastisen kokemukseni perusteella nämä jäävät hoidollisesti muovitekniikan ja keramiahoidon väliin, Reetta Suokas arvioi.
Materiaalien lisäksi tarkkuus ja värinmääritykset ovat kehittyneet, ja esteettinen taso on yleensäkin noussut. Myös tekijöiden kokemus on karttunut, sillä laminaattien tekeminen kuuluu nykyisin hammaslääkärien perusopetukseen ja kysyntä on kasvanut.
Laminaatit eivät sovi kaikille
Hammas- ja leukaproteetikko, purentafysiologi Pauli Varpavaara Helsingin yliopistosta on sitä mieltä, etteivät laminaatit ole ensisijainen hoitovaihtoehto, jos potilas narskuttelee öisin.
– Purentakisko kyllä suojaa laminaatteja, mutta joskus saattaa silti olla tilanteita, joissa purentakisko unohtuu käytöstä ja laminaattien rikkoutumisen riski on olemassa. Lisäksi jos voimakas pureminen on aiheuttanut selvää etuhampaiden kulumista, myös potilaan poskihampaiden tila täytyy selvittää. Vanha totuus hammaslääketieteessä on, että jos hampaat kuluvat edestä, syy on takana, Varpavaara sanoo.
On myös potilaita, joille laminaattien kiinnittäminen ei onnistu. Esimerkiksi perinnöllisessä kiilteen kehityshäiriössä kiilteen laatu on usein heikko ja sen kiinnittyminen itse hammasluuhun on normaalia heikompaa. Lisäksi kiilteen vähäinen määrä aiheuttaa joillakin potilailla kiinnitysongelmia. Laminaattia ei voi asentaa hampaisiin, joista yli puolet on lohjennut tai muutoin pois, eikä se myöskään ole ratkaisu vakaviin purentaongelmiin.
Jäljelle jäävät siis värjäytyneet hampaat, synnynnäiset lievät hampaiden kehityshäiriöt ja pienet asentovirheet.
– Oikein kohdennettuna ja huolellisesti hammaslääketieteellisesti ja hammasteknisesti valmistettuina laminaatit ovat hyvä hoitomuoto. Niitä harkitsevan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kun hampaan kiille kerran on hiottu, se on peruuttamatonta. Laminaatit ovat siis loppuelämän valinta, Pauli Varpavaara huomauttaa.
ASIANTUNTIJAT HLL REETTA SUOKAS, KAIVOPUISTON HAMMASLÄÄKÄRIASEMA JA LEHTORI, HAMMAS- JA LEUKAPROTEETIKKO, PURENTAFYSIOLOGI PAULI VARPAVAARA, HELSINGIN YLIOPISTO